Ivalossa oltiin jo erittäin lähellä SM pronssimitalin, kun ensimmäisen erän viimeisessä mutkassa ohitin Rauno Juujärven ja nousin Raunon kanssa tasapisteisiin kolmannelle sijalle. Tässä vaiheessa kirkkaimman mitalin itselleen oli varmistanut Eetu Karjalainen, Mikko Nissisen ollen vahvasti hopea mitalin kannassa. Vain Nissisen keskeytys olisi voinut nostaa minut tai Raunon toisiksi korkeimmalle korokkeelle. Itse ainakin odotin viimeisen erän kamppailua Raunon ja minun välillä, sillä se kumpi ylittäisi ennemmin maaliviivan nappaisi pronssimitalin. Taistelua pronssimitalista ei kuitenkaan nähty, sillä mokasin jo ensimmäisessä mutkassa ja jäin viimeiseksi. Tällöin Raunon ja minun välissä oli kaksi kuljettajaa. Ivalon rata oli jäinen ja kapea, joten ohittaminen radalla oli erittäin vaikeaa. Yli puoli erää ajelin viimeisenä, kun en ohituspaikkoja löytänyt. Kun pääsin näistä kahdesta ohitse, oli Rauno kerennyt karata jo liian kauas. Yritin kaikkeni, mutten pystynyt lyhyessä ajassa riittävästi kirimään Raunon etumatkaa. Näin Rauno ajoi maaliin kolmantena, minun tullessa neljäntenä. Nissinen ajoi ulos, mutta pääsi erän maaliin ja varmisti näin hopeamitalinsa. Rauno Juujärvi ylitti maaliviivan minua ennen, joten pronssimitali meni hänelle. Huonon lähdön jälkeen ei ollut oikein mitään tehtävsissä. Tämä oli harmi sillä todella odotin kovaa kamppailua Raunon kanssa.
Kauden tavoitteena oli mitali. Kuitenkaan tähän ei pystytty. Nissiselle ja Karjalaiselle annoin jo kelkalla huomattavasti tasoitusta. Pojat ovat ajaneet paljon kelkkaa ja motocrossia, joten vaikka meillä olisi ollut samat kelkat olen varma että pojat olisivat menneet omia menojaan joka tapauksessa. Raunon kanssa olemme aika samankokoisia ja kelkat hyvin samanlaisia, mutta myönnettävä on että Rauno ajoi tänä vuonna varmemmin ja keräsi näin minua paremmat pisteet. Kerimäellä kaikki näytti vielä hyvältä. Rata sopi erittäin hyvin minulle ja kelkalle, sillä olemme parempi kaksikko hitailla ja teknisillä radoilla kuin kovavauhtisilla radoilla. Kerimäellä elin hetken unelmaani ohittaessani Karjalaisen ja johtaessani erää muutamia kierroksia. Tämä kauden avauserä oli urani ja varsinkin tämän kauden hienoin erä. Tällöin tuntui että tiimin tekemä työ palkitaan ja kauden tavoite voisi olla saavutettavissa.
Torniossa kuitenkin petyin omaan vauhtiini. Koko päivä Torniossa oli huono ja toisen erän hankeen jumittuminen oli yksi tavoitteen ja haaveen tuhoajista. Torniossa tipuin pisteissä toisesta neljänneksi. Ei kuitenkaan auttanut kuin lähteä Ivaloon hakemaan parempaa suoritusta. Ajossa ei sinänsä ollut moitittavaa, mutta virheet ja huono lähtö pilasivat mahdollisuuteni pronssimitaliin. Ivalossa oli mukava käydä ja reissusta jäi kuitenkin ihan hyvä mieli vaikka neljässija olikin pettymys.
Snowcross on laji, jossa mahdollisuuksia epäonnistumiseen on valtavasti. Jos haluaa pärjätä, töitä täytyy tehdä mielettömästi. Oma tahto ja työ ei yksistään riitä alkuunkaan. Suurin kiitos siitä, että ylipäätään olen päätynyt lajin pariin ja harrastaminen on ollut minulle mahdollista kuuluu ennen kaikkea veljelle, mutta myös muulle perheelle. Menestyminen viimeisimpinä ja varsinkin tänä talvena olisi ollut mahdotonta ilman Jonnea, Arskaa, Jarkkoa ja sponsoreita. Iso kiitos vielä kerran Finland Easy Holidaylle, Esmarinille, Linnan Koneelle, Punkaharjun Kuljetus Muhonen Oy:lle, Punkaharjun Vesi ja Lämpö Oy:lle ja Matkailukeskus Harjun Portille. Kiitos myös Allrightille, joka on pitänyt huolta ettei homma jää ainakaan varusteista kiinni, sekä würth centerille joka on tarjonnu helposti ja edullisesti työkalut, pultit, mutterit ja muut tarvikkeet. Kiitos myös kaikille jotka ovat olleet mukana aikaisempina talvina.
Haikein mielin olen mahdollisesti jättämässä tätä hienoa lajia. Lajin parissa touhuaminen, tunnit pajalla, reissut, treenaaminen ja kaikki tarvittava työ ja asioiden selvittely on kasvattanut minua näinä viitenä vuotena mielettömästi. Tänä aikana laji on syönyt suurimman osan elämästäni ja vienyt myös muilta paljon aikaa ja rahaa. Koskaan en pysty kiittämään tarpeeksi mukana olleita tahoja ja ihmisiä. Toivottavasti myös he ovat saaneet jotain positiivistä harrastuksestani. Kelkkaa ja motocrossia ajan varmasti vielä jatkossakin. Ei ole mahdottomuus, että ajan vielä SM sarjaakin. Aika näyttää saammeko tähän riittävän panoksen kasaan.
Näihin sanoihin, sekä iloisiin ja toisaalta haikeisiin tunnelmiin
Jere Tynkkynen #227
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti