sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Lähes tavoitteeseen!

Ivalossa oltiin jo erittäin lähellä SM pronssimitalin, kun ensimmäisen erän viimeisessä mutkassa ohitin Rauno Juujärven ja nousin Raunon kanssa tasapisteisiin kolmannelle sijalle. Tässä vaiheessa kirkkaimman mitalin itselleen oli varmistanut Eetu Karjalainen, Mikko Nissisen ollen vahvasti hopea mitalin kannassa. Vain Nissisen keskeytys olisi voinut nostaa minut tai Raunon toisiksi korkeimmalle korokkeelle. Itse ainakin odotin viimeisen erän kamppailua Raunon ja minun välillä, sillä se kumpi ylittäisi ennemmin maaliviivan nappaisi pronssimitalin. Taistelua pronssimitalista ei kuitenkaan nähty, sillä mokasin jo ensimmäisessä mutkassa ja jäin viimeiseksi. Tällöin Raunon ja minun välissä oli kaksi kuljettajaa. Ivalon rata oli jäinen ja kapea, joten ohittaminen radalla oli erittäin vaikeaa. Yli puoli erää ajelin viimeisenä, kun en ohituspaikkoja löytänyt. Kun pääsin näistä kahdesta ohitse, oli Rauno kerennyt karata jo liian kauas. Yritin kaikkeni, mutten pystynyt lyhyessä ajassa riittävästi kirimään Raunon etumatkaa. Näin Rauno ajoi maaliin kolmantena, minun tullessa neljäntenä. Nissinen ajoi ulos, mutta pääsi erän maaliin ja varmisti näin hopeamitalinsa. Rauno Juujärvi ylitti maaliviivan minua ennen, joten pronssimitali meni hänelle. Huonon lähdön jälkeen ei ollut oikein mitään tehtävsissä. Tämä oli harmi sillä todella odotin kovaa kamppailua Raunon kanssa.

Kauden tavoitteena oli mitali. Kuitenkaan tähän ei pystytty. Nissiselle ja Karjalaiselle annoin jo kelkalla huomattavasti tasoitusta. Pojat ovat ajaneet paljon kelkkaa ja motocrossia, joten vaikka meillä olisi ollut samat kelkat olen varma että pojat olisivat menneet omia menojaan joka tapauksessa. Raunon kanssa olemme aika samankokoisia ja kelkat hyvin samanlaisia, mutta myönnettävä on että Rauno ajoi tänä vuonna varmemmin ja keräsi näin minua paremmat pisteet. Kerimäellä kaikki näytti vielä hyvältä. Rata sopi erittäin hyvin minulle ja kelkalle, sillä olemme parempi kaksikko hitailla ja teknisillä radoilla kuin kovavauhtisilla radoilla. Kerimäellä elin hetken unelmaani ohittaessani Karjalaisen ja johtaessani erää muutamia kierroksia. Tämä kauden avauserä oli urani ja varsinkin tämän kauden hienoin erä. Tällöin tuntui että tiimin tekemä työ palkitaan ja kauden tavoite voisi olla saavutettavissa.
Torniossa kuitenkin petyin omaan vauhtiini. Koko päivä Torniossa oli huono ja toisen erän hankeen jumittuminen oli yksi tavoitteen ja haaveen tuhoajista. Torniossa tipuin pisteissä toisesta neljänneksi. Ei kuitenkaan auttanut kuin lähteä Ivaloon hakemaan parempaa suoritusta. Ajossa ei sinänsä ollut moitittavaa, mutta virheet ja huono lähtö pilasivat mahdollisuuteni pronssimitaliin. Ivalossa oli mukava käydä ja reissusta jäi kuitenkin ihan hyvä mieli vaikka neljässija olikin pettymys.

Snowcross on laji, jossa mahdollisuuksia epäonnistumiseen on valtavasti. Jos haluaa pärjätä, töitä täytyy tehdä mielettömästi. Oma tahto ja työ ei yksistään riitä alkuunkaan. Suurin kiitos siitä, että ylipäätään olen päätynyt lajin pariin ja harrastaminen on ollut minulle mahdollista kuuluu ennen kaikkea veljelle, mutta myös muulle perheelle. Menestyminen viimeisimpinä ja varsinkin tänä talvena olisi ollut mahdotonta ilman Jonnea, Arskaa, Jarkkoa ja sponsoreita. Iso kiitos vielä kerran Finland Easy Holidaylle, Esmarinille, Linnan Koneelle, Punkaharjun Kuljetus Muhonen Oy:lle, Punkaharjun Vesi ja Lämpö Oy:lle ja Matkailukeskus Harjun Portille. Kiitos myös Allrightille, joka on pitänyt huolta ettei homma jää ainakaan varusteista kiinni, sekä würth centerille joka on tarjonnu helposti ja edullisesti työkalut, pultit, mutterit ja muut tarvikkeet. Kiitos myös kaikille jotka ovat olleet mukana aikaisempina talvina.

Haikein mielin olen mahdollisesti jättämässä tätä hienoa lajia. Lajin parissa touhuaminen, tunnit pajalla, reissut, treenaaminen ja kaikki tarvittava työ ja asioiden selvittely on kasvattanut minua näinä viitenä vuotena mielettömästi. Tänä aikana laji on syönyt suurimman osan elämästäni ja vienyt myös muilta paljon aikaa ja rahaa. Koskaan en pysty kiittämään tarpeeksi mukana olleita tahoja ja ihmisiä. Toivottavasti myös he ovat saaneet jotain positiivistä harrastuksestani. Kelkkaa ja motocrossia ajan varmasti vielä jatkossakin. Ei ole mahdottomuus, että ajan vielä SM sarjaakin. Aika näyttää saammeko tähän riittävän panoksen kasaan.

Näihin sanoihin, sekä iloisiin ja toisaalta haikeisiin tunnelmiin
Jere Tynkkynen #227

torstai 18. maaliskuuta 2010

Ivaloon!

Noniin nyt on auto pakattu ja tiimi valmiina lähtemään aamulla pitkälle moottorimarssille Savonlinnasta Ivaloon. Auto on varustettu pleikkarilla ja näytöllä, joten vajaan tuhannen kilometrin ajomatka menee leppoisasti.

Torniossa oikealle kääntyvät mutkat tuottivat ongelmia. Nyt on kuitenkin ajettu suurimmaksi osaksi Kerimaan rataa väärään suuntaan, jotta saisin treeniä oikealle kääntymisestä. Herojallakin tuli käytyä, joten nyt ei pitäisi olla ongelmia käsien puutumisen kanssa. Ivaloon lähdetään ehdottomasti hakemaan pronssimitallia. Helppo homma se ei tule olemaan, sillä minun pitäisi kerätä Rauno Juujärveä paremmat pisteet molemmista eristä. Kelkan kulku pitkillä Ivalon radan pitkillä suorilla on hieman kysymysmerkki, mutta ainakin viime vuonna ajo Ivalossa kulki ihan hyvin.

Saa nähdä kuin käy. Toivottavasti päästään juhlimaan kauden päätöstä mitalikaulassa hyvillä mielin. Palataan sunnuntaina.

Ei kait sole poka mikHä
Jere#227

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Huono päivä Torniossa!


Torniossa ajettiin kauden toiset SM lähdöt lauantaina. Liikkeelle lähdettiin Jonnen ja Jarkon kanssa perjantaina. Tavoitteena oli ajaa eräsijoituksia kolmen nopeimman joukkoon ja Rauno Juujärveä paremmat pisteet, mutta ajo ei tuntunut luistavan koko päivänä. Jo harjoituksissa huomasin, että kaasukäsi puutuu herkästi. En tiedä johtuiko tämä pienestä loukkaantumisesta pari viikkoa takaperin vai siitä kun Tornion rata kulkee eri suuntaan kuin radat joilla olen harjoitellut. Radalla ajettiin myötäpäivään joka tarkoitti, että lähes kaikki mutkat olivat oikealle ja näin kaasun käyttö mutkissa erilaista kuin vasemmalle kääntyvissä. Rata oli aluksi nopea mutta loppupäivää kohden siitä tuli haastava, sillä patikkoa tuli paljon ja hyppyreiden nokat muokkautuivat erittäin haastaviksi.

Aika-ajoissa ei oikein ajolinjoja löytynyt ja näin aika-ajon jälkeen olin tulostaululla neljäntenä. Tämä oikeastaan kertoi paikkani koko päivänä. Yksinkertaisesti aika-ajossa minua nopeammat tuntuivat olevan nopeampia koko päivän. Ensimmäiseen erään pääsin siis valitsemaan lähtöpaikan neljäntenä. Löysin erittäin hyvän lähtöpaikan ja kelkka pomppasi viivalta kuin unelma. Nissisellä ja Karjalaisella tuntui kuitenkin olevan lähtöjä paremmin, sillä täydellisen lähdön jälkeen huomasin olevani kolmantena. Vähän aikaa ajelin Nissisen ja Karjalaisen perässä tarkoituksenani kuitata Nissinen viimeistään loppuerässä, kuitenkin jo toisella kierroksella kädet tuntuivat menevän tukkoon ja näin Nissinen ja Karjalainen menivät täysin menojaan. Hetken päästä Juujärvi otti yllättäen minut kiinni ja pääsi heittämällä ohitse ja teki heti minuun kaulaa. Suunnitelmat muuttuivat ja yritin säästellä virtaa loppuerään, jotta saisin Juujärven kiinni. Pitkään ajoimme tasaista vauhtia kuitenkin Juujärven mennessä reilusti edellä. Lopussa Rauno taisi hieman varmistella ja sain häntä kiinni, mutten kuitenkaan riittävästi. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia käsien puutumisen kanssa ja harvoin myöskään muun ajokunnon kanssa mutta tänä lauantaina tuntui ettei ajosta tule mitään.

Toiseen erään lähdettiin puuttuvalla itsevarmuudella, mutta tavoitteena kuitenki edellistä erää parempi sijoitus ja varsinkin parempi ajo. Nämä haaveet kaatuivat jo lähtöviivalla kun en huomannut lähtövalon vaihtumista ja jäin viivalle katselemaan muiden takavaloja. Ensimmäisellä suoralla yritin kuitenkin hakea paikkaani, mutta ajauduin radan reunalle, kaaduin ja kelkka jäi umpihankeen kiinni. Kelkkaa irroitellessa muut ajoivat puolitoista kierrosta joten hyvää sijoitusta ei siltä erältä voitu odottaa. Lähdin kuitenki köröttelemään rataa pitkin tarkoituksenani ajaa maaliin ja saada edes muutama piste kerättyä. Onnekseni myös Hietalahdella oli ollut ongelmia matkassa, ja kun Jarkko kirjoitti tauluun että ota Hietalahti kiinni, rupesin ajamaan tarkoituksenani saada kiinni Hietalahden yli 2o sekunnin kaulaansa. Sain häntä kiinni 3 sekuntia per kierros. Aivan erän viimeisessä mutkassa pääsin kiilaaman Hietalahden eteen. Kun vain seitsemästä kuljettajasta yksi oli joutunut keskeyttämään ja yhden sain ohitettua olin maalissa viidentenä.

Ajoni oli huonoa koko päivän, mutta onneksi sain edes jonkinlaiset eräsijoitukset ja ennen kaikkea ajettua erät maaliin ehjänä. Nyt on kaksi viikkoa aikaa harjoitella oikealla kääntymistä ennen Ivalon SM kauden päätös kilpailua. Kiitos Jonnelle ja Jarkolle koko reissusta, sekä L-PMK:lle hienoista kilpailuista.

Kauden päätökseen valmistuen
Jere #227