Lopetus päätös tehty.

Heti kauden jälkeen mietin lähes päivittäin ens kautta. Kelkkailu pyöri ajatuksissa koko kevään ja ensitalven suunnitelmat oli täysin auki. Snowcross on erittäin hieno laji, mutta vaatisi varsinkin pro stock luokassa niin paljon, ettei minulla taida paukut riittää jatkamiseen. Rahaa saa tekemällä ja kerjäämällä, mutta opiskelijalle, myös rahan puute on yksi syy lopettamiseen. On mahdoton tehtävä opiskella ja urheilla tosissaan, kun pitäisi pystyä samalla rahoittamaan kallista harrastusta ja treenaamaan ja pitämään huolta itsestää täysipäiväisesti. Kelkkailua en varmaan lopeta, mutta tosissaan kilpaileminen on ainakin ensitalven osalta unohdettu. Kesällä kelkkailu on meinannut unohtua, mutta varmasti ensitalvena kilpalija katsoessa harmittaa, ettei itse voi olla mukana. Nyt on kuitenkin enemmän aikaa muulle elämälle ja ennen kaikke opiskelulle. Kiitos vielä tuhannesti kaikille mukana olleille, koko uran aikana. Kauden päättäjäiset on vieläkin pidetty ja kiitokset kaudesta jakamatta, mutta lupaan että tärkeimmät avustajat saavat vielä kiitoksensa.

Kesästä nauttien
Jere Tynkkynen

Lähes tavoitteeseen!

Ivalossa oltiin jo erittäin lähellä SM pronssimitalin, kun ensimmäisen erän viimeisessä mutkassa ohitin Rauno Juujärven ja nousin Raunon kanssa tasapisteisiin kolmannelle sijalle. Tässä vaiheessa kirkkaimman mitalin itselleen oli varmistanut Eetu Karjalainen, Mikko Nissisen ollen vahvasti hopea mitalin kannassa. Vain Nissisen keskeytys olisi voinut nostaa minut tai Raunon toisiksi korkeimmalle korokkeelle. Itse ainakin odotin viimeisen erän kamppailua Raunon ja minun välillä, sillä se kumpi ylittäisi ennemmin maaliviivan nappaisi pronssimitalin. Taistelua pronssimitalista ei kuitenkaan nähty, sillä mokasin jo ensimmäisessä mutkassa ja jäin viimeiseksi. Tällöin Raunon ja minun välissä oli kaksi kuljettajaa. Ivalon rata oli jäinen ja kapea, joten ohittaminen radalla oli erittäin vaikeaa. Yli puoli erää ajelin viimeisenä, kun en ohituspaikkoja löytänyt. Kun pääsin näistä kahdesta ohitse, oli Rauno kerennyt karata jo liian kauas. Yritin kaikkeni, mutten pystynyt lyhyessä ajassa riittävästi kirimään Raunon etumatkaa. Näin Rauno ajoi maaliin kolmantena, minun tullessa neljäntenä. Nissinen ajoi ulos, mutta pääsi erän maaliin ja varmisti näin hopeamitalinsa. Rauno Juujärvi ylitti maaliviivan minua ennen, joten pronssimitali meni hänelle. Huonon lähdön jälkeen ei ollut oikein mitään tehtävsissä. Tämä oli harmi sillä todella odotin kovaa kamppailua Raunon kanssa.

Kauden tavoitteena oli mitali. Kuitenkaan tähän ei pystytty. Nissiselle ja Karjalaiselle annoin jo kelkalla huomattavasti tasoitusta. Pojat ovat ajaneet paljon kelkkaa ja motocrossia, joten vaikka meillä olisi ollut samat kelkat olen varma että pojat olisivat menneet omia menojaan joka tapauksessa. Raunon kanssa olemme aika samankokoisia ja kelkat hyvin samanlaisia, mutta myönnettävä on että Rauno ajoi tänä vuonna varmemmin ja keräsi näin minua paremmat pisteet. Kerimäellä kaikki näytti vielä hyvältä. Rata sopi erittäin hyvin minulle ja kelkalle, sillä olemme parempi kaksikko hitailla ja teknisillä radoilla kuin kovavauhtisilla radoilla. Kerimäellä elin hetken unelmaani ohittaessani Karjalaisen ja johtaessani erää muutamia kierroksia. Tämä kauden avauserä oli urani ja varsinkin tämän kauden hienoin erä. Tällöin tuntui että tiimin tekemä työ palkitaan ja kauden tavoite voisi olla saavutettavissa.
Torniossa kuitenkin petyin omaan vauhtiini. Koko päivä Torniossa oli huono ja toisen erän hankeen jumittuminen oli yksi tavoitteen ja haaveen tuhoajista. Torniossa tipuin pisteissä toisesta neljänneksi. Ei kuitenkaan auttanut kuin lähteä Ivaloon hakemaan parempaa suoritusta. Ajossa ei sinänsä ollut moitittavaa, mutta virheet ja huono lähtö pilasivat mahdollisuuteni pronssimitaliin. Ivalossa oli mukava käydä ja reissusta jäi kuitenkin ihan hyvä mieli vaikka neljässija olikin pettymys.

Snowcross on laji, jossa mahdollisuuksia epäonnistumiseen on valtavasti. Jos haluaa pärjätä, töitä täytyy tehdä mielettömästi. Oma tahto ja työ ei yksistään riitä alkuunkaan. Suurin kiitos siitä, että ylipäätään olen päätynyt lajin pariin ja harrastaminen on ollut minulle mahdollista kuuluu ennen kaikkea veljelle, mutta myös muulle perheelle. Menestyminen viimeisimpinä ja varsinkin tänä talvena olisi ollut mahdotonta ilman Jonnea, Arskaa, Jarkkoa ja sponsoreita. Iso kiitos vielä kerran Finland Easy Holidaylle, Esmarinille, Linnan Koneelle, Punkaharjun Kuljetus Muhonen Oy:lle, Punkaharjun Vesi ja Lämpö Oy:lle ja Matkailukeskus Harjun Portille. Kiitos myös Allrightille, joka on pitänyt huolta ettei homma jää ainakaan varusteista kiinni, sekä würth centerille joka on tarjonnu helposti ja edullisesti työkalut, pultit, mutterit ja muut tarvikkeet. Kiitos myös kaikille jotka ovat olleet mukana aikaisempina talvina.

Haikein mielin olen mahdollisesti jättämässä tätä hienoa lajia. Lajin parissa touhuaminen, tunnit pajalla, reissut, treenaaminen ja kaikki tarvittava työ ja asioiden selvittely on kasvattanut minua näinä viitenä vuotena mielettömästi. Tänä aikana laji on syönyt suurimman osan elämästäni ja vienyt myös muilta paljon aikaa ja rahaa. Koskaan en pysty kiittämään tarpeeksi mukana olleita tahoja ja ihmisiä. Toivottavasti myös he ovat saaneet jotain positiivistä harrastuksestani. Kelkkaa ja motocrossia ajan varmasti vielä jatkossakin. Ei ole mahdottomuus, että ajan vielä SM sarjaakin. Aika näyttää saammeko tähän riittävän panoksen kasaan.

Näihin sanoihin, sekä iloisiin ja toisaalta haikeisiin tunnelmiin
Jere Tynkkynen #227

Ivaloon!

Noniin nyt on auto pakattu ja tiimi valmiina lähtemään aamulla pitkälle moottorimarssille Savonlinnasta Ivaloon. Auto on varustettu pleikkarilla ja näytöllä, joten vajaan tuhannen kilometrin ajomatka menee leppoisasti.

Torniossa oikealle kääntyvät mutkat tuottivat ongelmia. Nyt on kuitenkin ajettu suurimmaksi osaksi Kerimaan rataa väärään suuntaan, jotta saisin treeniä oikealle kääntymisestä. Herojallakin tuli käytyä, joten nyt ei pitäisi olla ongelmia käsien puutumisen kanssa. Ivaloon lähdetään ehdottomasti hakemaan pronssimitallia. Helppo homma se ei tule olemaan, sillä minun pitäisi kerätä Rauno Juujärveä paremmat pisteet molemmista eristä. Kelkan kulku pitkillä Ivalon radan pitkillä suorilla on hieman kysymysmerkki, mutta ainakin viime vuonna ajo Ivalossa kulki ihan hyvin.

Saa nähdä kuin käy. Toivottavasti päästään juhlimaan kauden päätöstä mitalikaulassa hyvillä mielin. Palataan sunnuntaina.

Ei kait sole poka mikHä
Jere#227

Huono päivä Torniossa!

Torniossa ajettiin kauden toiset SM lähdöt lauantaina. Liikkeelle lähdettiin Jonnen ja Jarkon kanssa perjantaina. Tavoitteena oli ajaa eräsijoituksia kolmen nopeimman joukkoon ja Rauno Juujärveä paremmat pisteet, mutta ajo ei tuntunut luistavan koko päivänä. Jo harjoituksissa huomasin, että kaasukäsi puutuu herkästi. En tiedä johtuiko tämä pienestä loukkaantumisesta pari viikkoa takaperin vai siitä kun Tornion rata kulkee eri suuntaan kuin radat joilla olen harjoitellut. Radalla ajettiin myötäpäivään joka tarkoitti, että lähes kaikki mutkat olivat oikealle ja näin kaasun käyttö mutkissa erilaista kuin vasemmalle kääntyvissä. Rata oli aluksi nopea mutta loppupäivää kohden siitä tuli haastava, sillä patikkoa tuli paljon ja hyppyreiden nokat muokkautuivat erittäin haastaviksi.

Aika-ajoissa ei oikein ajolinjoja löytynyt ja näin aika-ajon jälkeen olin tulostaululla neljäntenä. Tämä oikeastaan kertoi paikkani koko päivänä. Yksinkertaisesti aika-ajossa minua nopeammat tuntuivat olevan nopeampia koko päivän. Ensimmäiseen erään pääsin siis valitsemaan lähtöpaikan neljäntenä. Löysin erittäin hyvän lähtöpaikan ja kelkka pomppasi viivalta kuin unelma. Nissisellä ja Karjalaisella tuntui kuitenkin olevan lähtöjä paremmin, sillä täydellisen lähdön jälkeen huomasin olevani kolmantena. Vähän aikaa ajelin Nissisen ja Karjalaisen perässä tarkoituksenani kuitata Nissinen viimeistään loppuerässä, kuitenkin jo toisella kierroksella kädet tuntuivat menevän tukkoon ja näin Nissinen ja Karjalainen menivät täysin menojaan. Hetken päästä Juujärvi otti yllättäen minut kiinni ja pääsi heittämällä ohitse ja teki heti minuun kaulaa. Suunnitelmat muuttuivat ja yritin säästellä virtaa loppuerään, jotta saisin Juujärven kiinni. Pitkään ajoimme tasaista vauhtia kuitenkin Juujärven mennessä reilusti edellä. Lopussa Rauno taisi hieman varmistella ja sain häntä kiinni, mutten kuitenkaan riittävästi. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia käsien puutumisen kanssa ja harvoin myöskään muun ajokunnon kanssa mutta tänä lauantaina tuntui ettei ajosta tule mitään.

Toiseen erään lähdettiin puuttuvalla itsevarmuudella, mutta tavoitteena kuitenki edellistä erää parempi sijoitus ja varsinkin parempi ajo. Nämä haaveet kaatuivat jo lähtöviivalla kun en huomannut lähtövalon vaihtumista ja jäin viivalle katselemaan muiden takavaloja. Ensimmäisellä suoralla yritin kuitenkin hakea paikkaani, mutta ajauduin radan reunalle, kaaduin ja kelkka jäi umpihankeen kiinni. Kelkkaa irroitellessa muut ajoivat puolitoista kierrosta joten hyvää sijoitusta ei siltä erältä voitu odottaa. Lähdin kuitenki köröttelemään rataa pitkin tarkoituksenani ajaa maaliin ja saada edes muutama piste kerättyä. Onnekseni myös Hietalahdella oli ollut ongelmia matkassa, ja kun Jarkko kirjoitti tauluun että ota Hietalahti kiinni, rupesin ajamaan tarkoituksenani saada kiinni Hietalahden yli 2o sekunnin kaulaansa. Sain häntä kiinni 3 sekuntia per kierros. Aivan erän viimeisessä mutkassa pääsin kiilaaman Hietalahden eteen. Kun vain seitsemästä kuljettajasta yksi oli joutunut keskeyttämään ja yhden sain ohitettua olin maalissa viidentenä.

Ajoni oli huonoa koko päivän, mutta onneksi sain edes jonkinlaiset eräsijoitukset ja ennen kaikkea ajettua erät maaliin ehjänä. Nyt on kaksi viikkoa aikaa harjoitella oikealla kääntymistä ennen Ivalon SM kauden päätös kilpailua. Kiitos Jonnelle ja Jarkolle koko reissusta, sekä L-PMK:lle hienoista kilpailuista.

Kauden päätökseen valmistuen
Jere #227

Tornioon valmistautumista

Viime viikonloppuinen Rommakon Sm kilpailu peruttiin kovien pakkasten takia, joten sieltä jäi SM pisteet kaikilta keräämättä. Yleensä Rommakon rata on ollu todella hyvä, joten vähän harmittaa, ettei kilpailuja pystytty pitämään. Viime viikonlopun treenitkin jäi vähälle kun kovat pakkaset ja pieni muotoinen loukkaantuminen sotkivat kuvioita. Parikkalassa kaaduin ja sain kipeää oikeaan käteen, jalkoihin ja kylkiin. Kuitenkaan mistään vakavasta ei ollut kyse, joten tänään lauantaina saatiin jo ajoa alle. Kelkan alusta on saatu hyvää iskuun, mutta voimansiirron kanssa tehdään vielä töitä. Huomenna vielä kovaa ajoa ja sitten odottaa taas hieman suurempi pajareissu, sillä kelkassa on jonkun verran tekemistä ennen viikon päästä Torniossa starttaavia SM kilpailuja. Tornioon lähdetään puolustamaan jaettua kakkospaikkaa SM kokonaiskamppailussa. Tällä kertaa en aio antaa yhtä helposti periksi kuin avauskilpailussa Kerimäellä. Toivotaan, että saadaan tiimin kanssa kalusto ja kuljettaja iskuun, jottei mitalihaaveita tarvitsisi ainakaan vielä unohtaa.

Viikon päästä nähdään kuinka kulkee!
Jere #227

Kansallinen snowcross Parikkalassa

Lauantain SM erien jälkeen menimme Jarkon kanssa pajalle katsomaan kelkan läpi ja tekemään hieman säätöjä. Kelkka vaikutti kisakuntoiselta, joten sunnuntaina käytiin sitten parikkalassa kokeilemassa vähän harrasteluokan vauhtia. Kisaan lähdettiin ihan kokemuksen haku meinigillä ilman suurempia paineita. Harrasteluokan taso vaihtelee eri kilpailuissa todella paljon joten en osannu oikein tavoitetta itselleni kisoihin laittaa. Koko päivän oli kelkassa vähän käynti ongelmia. Jarkon kanssa yritettiin säätää kaasareita, muttei vika tuntunut sitä kautta lähtevän. Aika-ajossa ajoin 6.nopeimman ajan ilman kovin kovaa yritystä. Erissä otin sijoitukset 3. ja 4. Ihan tyytyväinen olen omaan ajoon vaikkei kelkka kunnolla pelannutkaan. Mukana suurin osa oli huomattavasti tehokkaammilla nestejäähdytteisillä kelkoilla, joten lähdöissä jäin aina viimeiseksi, mutta pystyin kuittaamaan hitaammat kuljettajat kohtalaisen helposti, eikä kunnon vääntöä saatu aikaiseksi muutakuin Juujärven Raunon kanssa. Toisessa erässä jouduin luovuttamaan kamppailun Raunon kanssa sillä kelkan käyntihäiriöt rajoittivat menoa. Sainpahan vähän lisää kokemusta viivalta ja ylipäätään kilpailutilanteesta.

Kiitos Jarkolle Parikkalan reissusta, sekä kkmkk:n porukalle hyvistä kisoista.

Osoitteeseen http://kkmkk.com/kilpailut.php tulee myöhemmin kypäräkamera kuvaa kisoista ja myös minun ajosta.

Kerimäen SM avaus

Kerimäen Sm avaukseen lähdettiin todella huonolla luottamuksella omaan vauhtiin. Kelkan iskarit oli kesken vielä kisa-aamuna, eikä ollu yhtään tietoa miten kelkka toimisi kilpailussa. Harjoituksiin kun päästiin aloin syöttämään omalla vauhdilla tasaista rataa. En ajanut mielestäni mitenkään hampaat irvessä hyvää aikaa tavoitellen, mutta kellotin kuitenkin harjoituksen pohja-ajan. Harjoitusten ajallahan ei ole kilpailun kannalta mitään merkitystä, mutta siinä huomasimme, että kelkka pelaa ja vauhtia on ihan hyvin. Tämä toi kadonneen luottamuksen omaan tekemiseen takaisin, sillä yleensä olen ollut huono kelloa vastaan ajettaessa.

Seuraavaksi edessä oli aika-ajot, jossa kellotin toiseksi nopeimman ajan Eetu Karjalaisen jälkeen. Tiesin, että Eetu on nopea eikä hänen aikaansa tarvinnut lähteä edes yrittää lyödä. Aika-ajo antoi lisävarmuutta ja eriin lähdettiinkin tavoitteena kolmen nopeimman joukkoon.

1. erän lähdössä jäin viimeisten joukkoon kelkan reagoidessa kaasuun huonosti. Kuitenkin ekaan mutkaan löysin linjan, josta pääsin lähtöruuhkan ohitse heti Eetu Karjalaisen perään. Menimme pitkän matkaa Eetun kanssa perä kanaa, minun päästessä välillä jopa ohitse. Hetken elin unelmaani kotiyleisön edessä letkaa vetäen, kunnes vauhtini pääsi hieman hiipumaan ja Eetu pääsi edelle. Tämän jälkeen muutama huono ajolinja valinta ja kierroksella ohitettavat, sekä kunnon loppuminen pilasivat haaveeni kisaerän voittamisesta kotiyleisön edessä. Eetu karkasi ja itse jäin varmistamaan toista sijaani, kun takana ei näkynyt haastajia. Näin tervehdin ruutulippua toisena Rauno Juujärven tullessa kolmantena.

Toiseen erään lähdettiin hieman samoin fiiliksin kuin ensimmäiseen. Tavoite oli taas kolmen joukkoon. Lähtö oli taas surkea. Olin lähtö mutkan jälkeen seitsemäntenä. En kuitenkaan säikähtänyt tästä vaan lähdin ajamaan omaa vauhtiani ja puolen kierroksen jälkeen huomasin olevani aivan Eetu Karjalaisen kannassa kakkosena. Tämän jälkeen vauhtia ei enää löytynytkään ja Eetu ajoi tasaisesti etumatkaa kirien. Kesken erän telamatostani repesi palanen, joka hakkasi kelkan runkoon kovaa ääntä pitäen ja hieman vauhtia hidastaen. Yritin ajaa, mutta jotenkin tuntui ettei ajo kulje yhtään. Kohta minua tavoiteltiinkin Juujärven ja Nissisen voimin ja kun kierroksella ohitettavan hölmö ohitusyritys koitui kohtalokseni ja vei minut nurin, Juujärvi ja Nissinen pääsi kuittaamaan. Aikaa oli jäljellä vain pari kierrosta joten pettyneenä oli ajettava erä loppuun ja tyydyttävä neljänteen sijaan.

Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvä, sillä Eetusta ajamalla ohi ajaminen on ehkä urani hienoin saavutus. Myös kakkosija kotiyleisön edessä maistui vaikka menetetty ykksösija harmittikin. Toisen erän hölmöily ja vauhdin puute kuitenkin jäi vaivaamaan mieltäni. Jos toinen erä olisi mennyt paremmin olisi minulla kaulaa Juujärveen monta pistettä. Nyt jaamme Juujärven kanssa kakkossijan SM kokonaiskamppailussa. Tästä lähdetään jatkamaan ensi viikonloppuna Sotkamon Rommakkoon. Kuitenkin kelkassa on ennen tätä vielä paljon tekemistä, sillä iskarit vaativat uudet säädöt, sekä kone on saatava laulamaan paukkaamatta ja turraamatta.

Jarkko ja Arska teki kaikkensa, että kelkka toimisi hyvin. Lauantain se toimikin hyvin ja siitä kiitos molemmille. Kiitos myös Itä-Savon moottorikelkkailjoille ja paikallisille talkoolaisille hienosta kilpailusta, sekä Loukoille iskarista.

Ensi viikonloppua odotellen
Jere #227

Itä-Savo kirjoittaa:
http://www.ita-savo.fi/Urheilu/tynkkynen_avasi_hienosti_9938638.html